007 ja lupa nauraa

Nautin ihan älyttömästi kaikesta mitä työkseni saan tehdä. Sekä yksilö- että ryhmänohjauksessa pitää olla justiinsa tässä ja nyt. Aivan parhaita hetkiä ryhmien kanssa ovat sellaiset, joissa aika tuntuu pysähtyvän. Monesti mietin että onko tämä tottakaan! Kun näen ryhmän liikkuvan koskettavan kauniisti asahissa tai uppoan itse niin omaan hengitykseen, että kaikki muu katoaa. Tai kun kahvakuulatunnilla näen tekniikan napsahtavan kohdilleen ja osallistujien hallitsevan kuulansa tai ylittävän itsensä, vapauttavan sisäisen kahvakuulapetonsa.

Tai vaikka kuvan hetki, perjantai-iltana Sarasuon päiväkodilla Oulussa, kun naurujoogan loppumetreillä vapautunut nauru ei ottanut loppuakseen - eikä sitä tarvinutkaan padota, kun oli lupa nauraa! Tarkoitukseni on luoda mahdollisuuksia kokemukseen, jossa unohtaa itsensä, on onnellisen hetken ajan täysin huoleton ja vain elää ja hengittää. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan elää työssäni lajitovereiden kanssa yhdessä hyvän olon hetkiä. KIITOS.