lauantai 19. lokakuuta 2013

Ja he elivät oppikirjan mukaan elämänsä loppuun asti.

Olisiko mahtavaa saada valmis ohjelma, jonka mukaan liikkua ja syödä, ja sitten saisi elää loppuelämänsä onnellisena ja vähärasvaisena? Jokainen suupala olisi valmiiksi laskettu, lenkki sykealueineen ja punttitreeni palautumisaikoineen ajastettu. Mukavaa ja turvallista. Hyvinvoinnin putkitutkinto ilman valinnaisaineita. Ei sortumisen vaaraa. Ammattilainen tietää miten toisen ihmisen pitää olla ja elää.

Elämä helpottuu, kun joku toinen sanoo mitä täällä pitää tehdä!

Liikkuminen ja syöminen ovat intiimejä elämisen osa-alueita, joiden toiminnot toistuvat päivittäin. Monissa kulttuureissa osataan etsiä syömisen ja liikkumisen hetkistä läsnäoloa ja jopa pyhyyttä. Suupalasesta voi tuntea kiitollisuutta, kun miettii miten ruoka on tiensä kulkenut syöjäänsä ravitsemaan. Kehollisuuden kokemuksen kautta voi löytää sisäisen rauhan. Äidin kohdusta asti elämme hengityksen ja sydämen sykkeen kiihtyvässä ja rauhoittuvassa rytmissä, kunnes vedämme viimeisen kerran keuhkoihimme ilmaa ja sydän lyö viimeisen lyöntinsä. Haluammeko tehdä niistä jatkuvasti vaa'alla ja sykemittarilla mitattavia suorituksia?

Luovutamme vallan itsemme ulkopuolelle. Emme tiedä miten itse haluamme elää. Eri koulukuntien edustajat antavat täysin päinvastaisia ohjeita sekä fyysiseen harjoitteluun että ruokavalioon liittyen. Oi gurut, kertokaa meille, mikä meidät tekee terveiski, autuaiksi, täydellisiksi!

Olet elämäsi tärkein ihminen. Ainoa ihminen, jota sinun täytyy sietää elämäsi loppuun asti, myötä- ja vastamäessä. Haluatko todella kieltää itseltäsi jonkin ruoka-aineen tai rankaista itseäsi jostakin synnistä fyysisellä rääkillä? Entä jos alkaisit sallia itsellesi elämän iloja, hyvää tekevää liikuntaa ja ravitsevaa ruokaa?

Tämä ei nyt ole pelkkää lässytystä. Rankaiseminen ja kieltäminen perustuvat pohjimmiltaan vihaamiseen ja pelkoon, palkitseminen ja salliminen rakastamiseen ja luottamiseen.

Kieltäminen ei psykologian kannalta toimi. Paineen alla kärsimme helposti "ironisista virheistä" (ironic errors) keskittyessämme siihen, mitä emme halua, sen sijaan että muuttaisimme sisäisen puheemme positiiviseen muotoon. Urheilupsykologi Bob Rotellan klassisessa esimerkissä "älä lyö palloa lampeen"-ajatus aiheuttaa pallon lyömisen lampeen. Jos siis mietit, "älä syö keksejä", voit sielusi silmin nähdä itsesi syömässä keksejä ja oikeasti ohjelmoit itseäsi tekemään sitä, mitä olet kieltämässä. Voi sanoa, että aivot eivät ymmärrä kieltolauseita. Kokeilepa hokea mielessäsi "älä ajattele suklaata" ja olla ajattelematta suklaata.

Onnistua voi toki ajattelemalla kuinka negatiivisesti tahansa, mutta se on ylimääräisten mutkien tekemistä ja oman etenemisen hankaloittamista. Se, mihin kiinnität huomiosi, vahvistuu. Minkä jätät huomiotta, surkastuu. Ne asiat, joille annat ajatuksiasi, valtaavat alaa elämästäsi. Tasapainon säilyttäminen voi olla hankalaa tilanteessa, jossa esimerkiksi laihtumisesta tulee ykkösprioriteetti. Silloin ruoan tehtävä ei ole enää ravita.Ylenpalttinen oman syömisen tarkkailu voi johtaa syömishäiriöön. Tautiluokitukset eivät ole ajan tasalla nykypäivän ruuankyttäämisfiksaatioiden suhteen.

Onnittele itseäsi joka kerta kun teet jonkin valinnan itsesi hyväksi. Pohjimmiltaan kaikki valinnat tehdään oma hyvä mielessä - kun sorrut suunnittelematta donitsiin tai suklaapatukkaan, tarkoituksesi on vain saada itsesi tuntemaan olosi paremmaksi, haluat helliä itseäsi. Älä takerru noihin "heikkoihin hetkiin", ymmärrä itseäsi ja jatka matkaa.

Nauti itsestäsi ja luota siihen, että tiedät, mikä sinulle on parhaaksi. Saatat toki tarvita ammattilaisen tukea ja neuvoja, myös siihen, että opit antamaan luvan itsellesi: ansaitset sen kaiken hyvän minkä vain saatat kuvitella! Säilytä aina kriittisyys ja yhteys "sisäiseen ääneesi". Jos lähdet seuraamaan jokaista gurua, huomaat olevasi pian ihan hukassa. Ole oman elämäsi guru. Vaadi perusteluita ja ole valmis muuttamaan myös omaa mielipidettäsi. Löydä oma polkusi, se voi olla valtatiellä tai umpimetsässä, ja säilytä vapaus tehdä omat valintasi joka risteyksessä.

PS. Amerikkalainen terapeutti Virginia Satir on sanonut: "Tarvitsemme neljä halausta päivässä selviytyäksemme, kahdeksan halausta päivässä ylläpitoon ja kaksitoista halausta päivässä kasvaaksemme." ("We need 4 hugs a day for survival. We need 8 hugs a day for maintenance. We need 12 hugs a day for growth.") Siinä suosituksia!