Kahvakuulailijat palaavat kentälle kesäloman jälkeen

Syyskausi avattiin Niemenrannan kahvakuulatreeneissä. Mikään ei sinänsä muuttunut, treeniajatkin pysyvät samoina kuin kesällä, mutta jokin sai kahvakuulailijat inspiroitumaan kentälle runsaslukuisesti kuulia heilauttelemaan!

Lihaa ja verta

Positiviisuudesta, tyytyväisyydestä ja hyväksymisestä

Pari sanaa motivaatiosta, innostumisesta ja tekemisestä

Viilennysvinkkejä helteessä treenaamiseen

Aikaisemmin oli puhetta siitä, miten selvitä kesän treeneistä hengissä. Tässä muutamia kokeilemiani viilennysvinkkejä.

Ihmeitä ilman itsekuria?

Monesti ajatellaan, että onnistumisen esteenä on lähinnä itsekurin puuttuminen. Mietipä, minkälainen elämä sinulla olisi, jos sinulla olisi täydellinen itsekuri?

Mieti ihan oikeasti. Miten söisit? Miten treenaisit? Miten nukkuisit? Miltä näyttäisit? Miten pukeutuisit? Miten käyttäytyisit itseäsi ja muita ihmisiä kohtaan? Miten hoitaisit arkisia askareita? Mitä tekisit toisin tilanteissa, joissa sinulla nyt itsekuri loppuu kesken?

Kun itsekuri loppuu, tulee repsahdus. Jää lähtemättä salille tai lenkille tai tulee syötyä pussillinen liekkisiipiä tai litra jäätelöä. Tai tulee poltettua tupakka tai juotua kalja tai valvottua myöhään tai mikä tahansa on se paha tapa johon palaat.

Olen nykyään sitä mieltä, että itsekuria sellaisena kuin se usein mielletään - mielen vahvuutena ja kirkkaana tahtotilana- ei ole olemassakaan. Sen sijaan ajattelen itsekurin olevan nimenomaan suunnittelua, oppimista ja henkistä joustavuutta vastoinkäymisten hetkellä ja etenkin hetki niiden jälkeen.

Jotta itseltään voi jotain vaatia, on laadittava joko mielen sopukoissa tai kirjallisena realistinen suunnitelma. Esimerkiksi rupukuntoisen ei kannata lähteä heti kuntosalille viittä kertaa viikossa tai juosta ekana paremman uuden elämän päivänä kymmenen kilometrin lenkkiä. Myöskin laihduttajan liian vähällä energialla (puhutaan todella vähäenergisistä dieeteistä) kituuttaminen kääntyy itseään vastaan. Jos itselläsi on viisi alle kouluikäistä lasta, et välttämättä pääse joogaamaan yhtä joustavasti kuin naapurin lapseton sinkku. Jos vaadit/pyydät itseltäsi enemmän kuin on mahdollista toteuttaa, tulet satavarmasti epäonnistumaan. Siitä, mikä on realistista lähtötasoosi ja elämäntilanteesi nähden, kannattaa keskustella itsensä tai alan ammattilaisen kanssa.

On ihmisiä, jotka tekevät suunnitelmia, keksivät ratkaisuja, huomaavat mahdollisuuksia ja onnistuvat. Sitten on ihmisiä, jotka näkevät vain esteitä. Itse sanon näitä esteitä mielelläni tekosyiksi.

En usko repsahduksiin. Repsahdus ei ole merkki siitä, että olisit laiska, tyhmä ja ikuisesti läskiesi kanssa elämään tuomittu huono ihminen. Repsahdus on merkki, että olet vaatinut itseltäsi liikaa. Et ole ehkä edennyt riittävän maltillisesti asteittain. Koirakin opetetaan pitämään namipalaa kärsivällisesti kuononsa päällä aina vähän pidempi aika kerrallaan. Opettele yksi uusi tapa kerrallaan. Kehu itseäsi pienistäkin onnistumisista.

Suunnitelmallisuus auttaa jatkamaan samalla radalla sen jälkeen, kun on tullut polulta poikettua. Oikealle tielle palaamiseen auttaa myös kyky innostua. Siihen voi auttaa, että mietit tunnetilaa jonka haluat saavuttaa: se voittajaolo, kun olet onnistunut! Se olo, kun tunnet että rakastat itseäsi niin paljon ettet halua vahingoittaa itseäsi huonoilla elintavoilla. Se olo, kun oikeastaan tykkäätkin omasta kropastasi. Ja ihanasta luonteestasi. Se tunne, että olet elossa ja nautit siitä. Tai mikä tahansa se tunne onkaan, jota pohjimmiltasi kaipaat, kun haluat vaikkapa sitten laihtua.

Voit saavuttaa sellaisen elämän, joka sinulla olisi, jos sinulla olisi täydellinen itsekuri. Ilman itsekuria. Suunnitelmallisuudella ja asteittain etenemällä. Ja mikä tärkeintä, aina niinsanotun epäonnistumisen jälkeen uudelleen yrittämällä!

Tsemppiä ja innostusta elokuulle!

EI SÄÄVARAUSTA!

Tiesitkö, että vetämissäni Niemenrannan kahvakuulatreeneissä ei ole säävarausta? Käytännössä se tarkoittaa sitä, että treenit pidetään vaikka taivaalta tulisi sinkkiämpäreitä ja pieniä mummoja. Tervetuloa siis ylittämään itsesi piittaamatta sääolosuhteista. Keli on aina hyvä, jos asenne on kohdillaan. Treenit pidetään aina jos yksikin treenaaja saapuu paikalle.

Eilen oli ihan mahtava treenikeli. Ilmeisesti ukkonen pelotteli ihmisiä jäämään koteihinsa, mutta treenien aikana ei jyrissyt ollenkaan. Välillä sade taukosi, sitten taas yltyi, ja kaatosateessa punnertaessa nauratti elämyksen epätodellisuus. Harjoitus oli raskas, mutta ei niin hikinen kuin helteellä. Eikä yhden ainoaa paarmaa näkynyt.

"Ei säävarausta" on hyvä periaate treenaajalle. Jos annat itsellesi liikaa vaihtoehtoja, niin aina on liian kylmä tai kuuma ilma. Treenipaikka on liian kaukana. Harrastaminen on liian kallista. Se ja se ei oo "mun juttu". Mitä enemmän itseään altistaa kaikista tekosyistä huolimatta fyysiselle harjoittelulle, sitä helpompaa treenaamaan lähteminen ja itse treenaaminen on. Kylmä ei tunnukaan niin kylmältä eikä kuuma niin kuumalta. Matka treenipaikalle sujuu aivan mukavasti sittenkin, samalla kaverin kanssa jutellen tai radiota kuunnellen, tai ihan vain omia ajatuksia tuumaillen. Osallistumismaksut ovatkin loistosijoitus omaan hyvinvointiin. Ja mikä parasta, treenaaminen on sittenkin "mun juttu"!