keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Onko pakko jos ei taho?

Kuinka motivoitua treenaamaan säännöllisesti? Kuntoilijan alkuinnostus kestää ihmisestä riippuen hetken tai kaksi. Jossain vaiheessa alkaa mieleen muodostua ns. tekosyitä, kuten väsymys tai tärkeämmät puuhailut. Kyseessä on luonnollinen ja täysin ymmärrettävä ilmiö. Alkuhuumassa saamme mielihyvää jo pelkästä treenaamisen suunnittelusta, välineiden hankkimisesta, asiasta puhumisesta muiden harrastukseen kajahtaneiden kanssa jne. Tottuessamme emme saa enää samaa "stimulaatiota" sen tiimoilta. Jossain vaiheessa "kuherruskuukausi" loppuu ja koittaa arki. Ei välttämättä jaksakaan enää lähteä liikkumaan. Ei huvita!

Saatat erehtyä ajattelemaan, että kyseinen laji ei olekaan "sinun juttusi", jos et joka kerta saa siitä maksimaalista mielihyvää, välttämättä edes treenin jälkeen. Useimmiten treenin jälkeen kuitenkin olo on hyvä ja tuntuu jopa naurettavalta miten hankalaa lähteminen olikaan. Mutta on ihan normaalia, että treenaaminen ei aina tunnu ihanalta ja olosi ei aina ole yhtä vahva tai ketterä. On mahtavia treenikertoja ja sitten on huonompia treenikertoja.

Meidän täytyy hyväksyä se, että treenaaminen on osa arkea ja rutiinia. Siihen ei tarvita maagista motivaatiota, älytöntä draivia ja nostetta. Treenaaminen voi olla kuin hampaiden pesu. Et kai joka aamu ja ilta jappase itsesi kanssa, että pesiskö hampaat vaiko ei? Se vain tehdään!

Niin kuin hampaiden pesusta, treenaamisesta tulee vähitellen helpommin ja helpommin toteutettava rutiini. Käytät vähemmän aikaa itsesi henkiseen valmisteluun, ja myöskin esim. kuntosalilla toimimisesta tulee koko ajan kotoisampaa ja luontevampaa.

Kuinka treenaamisesta sitten tehdään tapa? Ota tavoitteeksi harjoittelu itsessään. Tämä ei sulje pois esim. painonpudotustavoitetta, mutta jos haluat harjoitella säännöllisesti (toimenpide, joka edistää painon putoamista), niin muotoile tavoitteesi niin, että se on konkreettinen ja toteutettavissa. Esim. "käyn kuntosalilla kerran viikossa". Ja sitten täsmennä: "käyn kuntosalilla lauantaiaamuna". Treenille annetaan siis itseisarvo, eikä siis keskitytä sen tuomiin tuloksiin, vaan siihen että homma tulee tehtyä.

Älä mieti liikaa onko kyseinen treeni tai laji paras ja tehokkain. Tärkeintä on että liikut. Jos alat vatkata liikaa eri lajien välillä, et löydä säännöllisyyttä ja nousujohteisuutta harjoitteluun. Valitse jotain ja pysy siinä ainakin kuukausi. Menee aina aikansa ennen kuin uusiin liikkeisiin tai lajiin pääsee "sisään".

Pidä harjoituspäiväkirjaa. Suunnittele kalenteriin myös tulevat treenit.

Vaikka olen pitkiä aikoja harjoitellut salilla aivan itsekseni, tällä hetkellä minua motivoi säännölliseen kuntosaliharjoitteluun treenikaveri. Teemme kaverini kanssa yhteistä treeniohjelmaa. Joskus kun emme pääse yhtä aikaa, niin teemme "omalla ajalla" kyseisen treenin itseksemme. Kaverille ei jaksa läpistä tekosyitä ja tulee sovittua aina seuraava kerta kun salille lähdetään.

En ajattele palkitsevani itseäni treenin jälkeen mitenkään, mutta olen huomannut ottavani joka kerta mukaan valmiin suklaanmakuisen palautusjuoman, ja sen korkkaaminen on treenin päättävä seremonia.

Viimeisenä: aseta itsesi ja hyvinvointisi ykkössijalle. Terve velvollisuudentunto omaa itseään kohtaan on vain hyväksi. Se, että sinä olet voimakas ja terve, ei ole keneltäkään muulta pois. Kaikki sinusta välittävät haluavat sinulle parasta, joten älä turhaan työnnä muiden tarpeita omiesi edelle niin, että unohdat hoitaa fyysistä (ja samalla psyykkistä) kuntoasi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti