Kuulen kerta toisensa jälkeen kaupan hedelmäosastolla ja milloin missäkin ohikulkevien tuttujen huokailuita "niin pitäis minunkin saada itteäni niskasta kiinni". Siinä piilee tavallaan kaksi hyvin päinvastaista näkökulmaa. Oletko retuutettavissa oleva rääpäle, jota pitää ottaa niskasta kiinni, jotta kykenee siirtymään esim. kuntosalille? Missä on autonomia, missä päättäväisyys, sinnikkyys ja tahtotila? Toisaalta ennen kuin treenaamisesta tulee itsestäänselvä osa elämää (ei välttämättä koskaan tule, vaan treenaamaan lähteminen voi tuntua aina tai ainakin aika ajoin hieman/hiton vastenmieliseltä ja se on ihan ok, koska sen tunteen yli voi selvitä ja siitä tunteesta huolimatta voi harrastaa säännöllisesti liikuntaa, joka treenin jälkeen tuntuu hyvältä ja palkitsevalta) on hyvä harpata "ulos itsestään" ja viedä maallinen majansa eli ruhonsa jonnekin minne se ei mukavuudenhalunsa vuoksi noin vain ajatuksenvoimalla tai vahingossa siirry. Siispä itseään voi ja kannattaa ottaa niska-perseotteella ja heittää ulos mukavuusalueelta. Sieltä löytyy itsensä ylittäminen, nautinto ja hetkessä eläminen.
Muutamia pointteja itsensä treenaamaan viemiseksi.
1. Haaveile liikunnallisesta elämäntavasta ja näe itsesi sielusi silmin atleettisesti päkertämässä valitsemasi lajin parissa. Tee liikkumisesta itsellesi tavoiteltava fantasia. Mielikuvat vahvistavat motivaatiota. Jos sinulla on taipumusta hävetä itseäsi liikkumassa ("olen kömpelö", "näytän hölmöltä" jne.), pyri työntämään tällaiset ajatukset pois tajunnastasi antamalla toisenlaisten ajatusten korvata ne: ajatukset, joissa sinä olet vahva superagentti, selviytyjä ja kehostasi ja sen toimintakyvystä nauttija.
2. Tee suunnitelma ja tarvittavat ennakoivat toimenpiteet. Unelmat, jotka jäävät "jos voitat lotossa, niin..."-tasolle, eivät kanna hedelmää. Tee hyvin konkreettisia suunnitelmia liikkumisesi edistämiseksi. Mitä tarvitset lähteäksesi vaikkapa ohjatulle ryhmäliikuntatunnille? Löytyykö sinulta tarvittavat varusteet (sisälenkkarit, T-paita ja verkkarit, juomapullo...)? Merkitse kalenteriin päivä ja mieluusti kellonaika, jolloin suunnittelemasi ihme tapahtuu. Hae tukea, pyydä kaveria mukaan, sopikaa yhdessä. Jos elät perheen keskellä, ilmoita puolisolle, että nyt se ihme tapahtuu (jotta sinua ei nakiteta esim. siivoamaan juuri kun pitäisi olla tekemässä liikkumisen ihmettä). Mieti etukäteen siis milloin, missä, mitä, kenen kanssa tapahtuu. Hyvin harvoin liikkumaan lähteminen tapahtuu kahdessa minuutissa hetken mielijohteesta. Silloin et löydä edes lenkkareitasi ja innostus lopahtaa ennen kuin ehdit tarttua ulko-oven kahvaan. Älä anna minkään tulla sinun ja suunnitelmiesi väliin - hyväksy, että tämä asia on sinulle niin tärkeä, että sitä eivät mitkään muovikippo- tai kynttiläkutsut jyrää.
3. Tee suunnittelemasi liikuntasuoritus ja ole itsestäsi ylpeä. Kehu itseäsi taivaisiin. Rakastat itseäsi ja olet tehnyt konkreettisen toimenpiteen, jotta elämäsi olisi sellaista ylvään, ryhdikkään ja kaunislinjaisen soturin elämää, josta kohdassa 1. haaveilit. Jätä taaksesi se elämä, jossa olit Laiska Paska™ ja myhäillen tunnusta, että liikunta on tullut elämääsi. Syötä itsellesi ajatuksia, joissa kyykkääminen ja punnertaminen ovat herkkua, niin kappas, niistä tulee herkkua. Se on jännä, miten ihmisellä voi maku muuttua, voi oppia tykkäämään asioista, joille ennen nyrpisteli, niin kuin sinihomejuusto (en sano että kenenkään tarvisi sinihomejuustoa väkisin syödä, tämä nyt oli vain esimerkki).
4. Toista kohdat 1-3. Nauti tuloksista. Saat luvan kanssa olla ylpeä siitä, että näytät paremmalta, voit paremmin, olet paremmalla tuulella, arvostat itseäsi paremmin ja jaksat elää paremmin (liikkuminen ei ole ainoa elämän tarkoitus ja ei ole ehkä hyväkään, jos se on ainoa ja suurin päiviemme sisältö, mutta keholle se on oikeasti välttämätöntä terveyden ja pitkän iän kannalta). Älä välitä vastahankaisista, kateellisista pullamussuista, jotka eivät "ehdi" liikkumaan tai joilla muka jokin vaiva estää liikkumasta.
Matka on pitkä ja nopeita palkintoja ei tule, sen lisäksi että treenin jälkeen ja ehkä jopa sen aikana tunnet todella olevasi läsnä omassa kehossasi ja eläväsi tässä hetkessä. Syy tähän on se, että treenaamisen aikana pystyt koko ajan helpommin ja helpommin keskittymään tekemiseen ja unohdat yliajattelemisen, joka usein tuo stressiä elämään. Ajatus voi olla menneessä tai tulevassa, mutta kehosi on aina nykyhetkessä. Se, että olet suoriutunut ja tehnyt jotain, mistä ennen vain haaveilit (lähtenyt liikkumaan), on sinulle palkinto.
Liikunnallinen elämäntapa on hyvä unelma, ja se on sellainen, jonka voit itse saavuttaa, ilman lottoamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti