lauantai 10. toukokuuta 2014

Kolme tapaa tuhota elämäntapamuutos

On kolme helppoa tapaa ajatella elämäntapamuutoksesi menemään päin persettä. Vältä seuraavat ajatteluvirheet ja olet matkalla huipulle! Tästä luettuna ne voivat tuntua lapsellisilta, mutta ne ovat yleisiä myös loogisilla ja järkevillä aikuisilla. Nämä ajattelutavat lisäävät rasittavaa päänsisäistä draamaa, joka häiritsee mielenrauhaasi. Tiedostamalla haitallisen ajattelumallin voit itse muuttaa sitä!

1. Mustavalkoinen joko-tai-ajattelu

Kaksinapainen ajattelu on ihmisille luonnollista, jotta valintojen tekeminen olisi helpompaa. Haluamme erottaa toisistaan väärän ja oikean, hyvän ja pahan. Tässä piilee kuitenkin se ongelma, että asiat eivät oikeasti ole niin yksinkertaisia.

Ajattelet asioiden olevan joko hyvin tai huonosti. Elämäntapamuutoksesi tuntuu naurettavan helpolta (olet ylivoimainen menestyjä!) tai ylitsepääsemättömän vaikealta (olet menetetty tapaus!). Tunnet suorastaan koko maailmankaikkeuden olevan sinun puolellasi tai sinua vastaan. Pieni onnistuminen tuntuu avaimilta onneen (no, sitähän se kyllä voikin olla) ja pieni epäonnistuminen romahduttaa kaiken elämänhallintasi.

On ihan oikein antaa positiivisia merkityksiä onnistumisillesi. Anna niiden "kertoa" siitä että olet menestyjä. Sen sijaan liian vauhdikas "kaikki on täydellistä"-tunnelma voi aiheuttaa pienenkin vastoinkäymisen kohdalla äkkijyrkän alastulon. Kaikesta positiivisesta ajattelusta huolimatta elämä tarjoaa toisinaan yllätyksiä, joista et välttämättä pidä.

"Kaikki on täydellistä"-ajattelussa saatat odottaa jonkin "ihmeniksin" tuottavan epärealistisia tuloksia. Et pysty arvioimaan ulkopuolisten gurujen antamia ohjeita. Lähdet mukaan joka houkutukseen ja hassaat aikaasi, rahaasi ja energiaasi. Erityisen ongelmallista on kuitenkin "kaikki on pilalla"-ajattelu, josta on hankalaa nousta ja löytää enää mitään valoisaa mistään. Se on kuin syvä kuoppa, jonka seinästä et löydä mitään juurakon pätkää, johon tarttua kammetaksesi itsesi ylös.

Suurin osa asioista on loppujen lopuksi neutraaleita, eikä kaikesta seuraa - hyvässä tai pahassa - dominomaista tapahtumaketjua, johon et voisi itse vaikuttaa. Harmaan ei tarvitse tarkoittaa päättämättömyyttä tai epämääräisyyttä. Mustan ja valkoisen välillä voi olla vaikkapa helmenharmaa olotila, voimakas rauha, johon kannattaa pyrkiä.

2. Katastrofiajattelu

Katastrofiajattelu aiheuttaa jatkuvasti huolestunutta oloa. Pienen vastoinkäymisen edessä saatat tehdä johtopäätöksen, että tästä alkaa alamäki. Kuvittelet lopputuloksen todellista pahemmaksi. Saatat tehdä turhanpäiväistä riskianalyysiä kaikesta ja miettiä siis millä tavalla asiat voivat mennä pieleen.

Katastrofiajattelu on psyyken luonnollinen toimintamalli stressaavissa tilanteissa, mutta jatkuvana se syö valtavasti energiaa ja toimintakykyä. Ainahan jotain voi mennä pieleen, mutta ei ole terveellistä ajatella jokaista skenaariota siitä mikä on pahinta mahdollista mitä voisi tapahtua.

Katastrofiajattelussa käytät luovaa mielikuvitustasi negatiivisten vaihtoehtojen keksimiseen. Se voi olla hyvin automatisoitunutta. Peloilla on taipumus toteuttaa itseään, joten nappaa kiinni "the worst case scenario"-ajattelusta ja päätä, että et vie mieltäsi sille tielle tiedostamattomasti. Luultavasti kaikesta huolimatta eteesi tulee yllätyksiä, joihin et ole osannut varautua. Niissä tarvitaan enemmänkin psyykkistä joustavuutta kuin kaikenkattavaa hätäsuunnitelmaa. Älä haaskaa siis energiaasi!

3. Huomion kiinnittäminen epäonnistumisin

On hyvä huomata asioita, joita pitää korjata tai kehittää, etenkin silloin kun korjaamiseen ja kehittämiseen on aikaa ja energiaa. Pelkkä epäonnistumisten huomaaminen ja analysoiminen, sekä myös sen miettinen, mikä vielä voisi mennä pieleen, ovat väsyttäviä ja lamaannuttavia.

You win some, you lose some. Epäonnistumiseen ja sen mahdollisuuteen ei kannata jumittua. Jatkuva epäonnistumisten "viivojen piirtäminen seinään" aiheuttaa vain sen, että pidät itseäsi epäonnistujana ja lannistut matkallasi. Sanonta "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" on siinä mielessä osuva, että löydämme sitä mitä etsimme. Onnistumiseen keskittyvä huomaa pieniä onnistumisia jatkuvasti.

Pidämme helposti omia onnistumisiamme itsestäänselvinä - siis silloin kun kaikki menee hyvin, emme huomaa sitä, mutta huomaamme omat epäonnistumisemme - sen kun myöhästymme, eksymme, hukkaamme, rikomme, unohdamme ja emme jaksakaan! Epäonnistumisten taustalla on monesti väärin asetetut tavoitteet, ylikuormitus, stressi, virhearviointi. Tavoitteet kannattaa asettaa niin, että onnistuminen on mahdollista. Ymmärrä itseäsi silloin kun epäonnistut.

Huomaa kun onnistut tekemään valinnan, joka tukee tavoitteitasi. Huomaa kun onnistut olemaan toiselle ihmiselle ystävällinen. Huomaa, kun onnistut pysymään aikataulussa, muistat mitä piti ottaa mukaan, järjestät asioitasi hienosti tai selviät kaikesta huolimatta!

Kiinnitä siis huomio onnistumisiin. Silloin rakennat itsetuntoasi ja vahvistat itseäsi matkallasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti